Tälle sivustolle kokoamme yleisöltä saamamme palautteet,

kommentit ja yleisönosastokirjoitukset

Tekstit ovat aikajärjestyksessä, uusin ensimmäisenä.

 

Nettipalaute 31.3.08

No voi hyvä tavaton!
Olipa mukava tutkia Vehmassalmen sivustoa - tamperelaisenkin. En ole siellä varsinaisesti käynyt tanssimassa vaan tutustunut paikkaan lähinnä työni puolesta. Olin nimittäin Suojasen ja Lehtisen Viihdeohjelma Oy:ssä juoksuplikkana nuorena ja nättinä ja oli todella mukava lukea teidän sivujanne. Kiitos siis niistä!

 

Ulla-Riitta Raitamaa

**********

 

Nettipalaute 10.2.2008

 

60-luvulla Vehmassalmen lähiympäristöön Vehmaalle, Taivassaloon ja Kustaviin rakennettiin runsaasti uusia kesämökkejä. Kesämökit toimivat myös silloisen nuorison kotihippapaikkoina ja niillä oli keskeinen merkitys lauantai-iltojen hauskanpidossa hyvien ystävien kesken. Meillä Mynämäen Yhteiskoulun lukiolaisilla oli hyvä ja tiivis luokkahenki.

Lauantain illanvietto aloitettiin yleensä hyvissä ajoin jonkun hyvän ystävän tai ystävän ystävän kesämökillä, kunhan ensin oli selvitetty ettei mökille ollut tulossa kenenkään vanhempia. Siellä saunottiin ja pidettiin hauskaa tutussa porukassa. Magnetofonista soiteltiin tunnelmaa kohottavaa musiikkia ja keskiolut ja brandy long drink ( ällöttävän makuista ) kuuluivat kuvaan.

Sitten myöhemmin illalla lastattiin autot täyteen ja lähdettiin Vehmassalmelle tansseihin. Aina joku yritti päästä pummilla sisälle hyppäämällä aidan yli metsäisellä reuna-alueella. Yritys saattoi onnistua, mutta useimmiten siitä jäätiin kiinni. Vieläkin muistelen hyvällä järjestysmiesten pitkämielisyyttä kun sitkeä yrittäjä talutettiin lippukioskille ja kehotettiin ostamaan lippu.

Tuttujen, oman porukan tyttöjen kanssa oli kiva mennä heti tanssimaan. Myöhemmin sitten lähdettiin tarkkailemaan muita tyttöjä. Välillä joutui hankalaan tilanteeseen, mieluisen tytön löydyttyä piti rohkeasti erota rintamasta ja koska se itsetunto ei vielä silloin kyllin paljon vauhdittanut askeleita, säntäsi joku samperin kanssakilpailija edelle ja vei minun tyttöni aivan nenäni edestä. Sen jälkeen oli herrasmiehenä tehtävä sokkovalinta, joka tosin välillä saattoi olla todella onnistunut.

Yleisesti ottaen alkoholin käyttö oli silloin suhteellisen runsasta. Miehillä oli pulloja ulkona kivenkoloissa tai muissa piiloissa, sammuneita vietiin pois, tappeluita syntyi aika-ajoin.
60-luvun lopulla oli Kustavissa salakuljetettua pirtua.  Salakuljetusbisnekseen osallistuneet kävivät lopulta hyvin rohkeiksi. Vehmassalmen autojen parkkipaikalla myytiin pirtua auton takakopasta, oman limsapullon suulle laskettiin tratti ja peltitonkasta kaadettiin pirtua pulloon. Sittemmin myynti loppui nopeasti, kun tekijät saatiin kiinni.

Oma porukkamme keräsi hynttyynsä yleensä ennen viimeistä valssia ja samoilla kyydeillä lähdettiin takaisin mökille. Usein mukana oli joku uusi tuttavuus ja hauskanpito jatkui aina auringon-nousuun asti

Ilmari Aikkinen

 

**********

 

Nettipalaute 14.9.2007
 
70-luvun alussa lähdimme Arskan ja Kallen (nimet oikeita ) kanssa Vehmassalmelle kuuntelemaan Petri ja Pettersson Brassia. Keksimme loistavan idean maksuttomaan sisäänpääsyyn. Mentiin portille, heilautettiin pitkää lettiä ja moikattiin tuttavallisesti järkkäriä: "terve, tässä Petri ja Pettersson Brass, keikka täällä tänään". Järkkärit ohjasivat hövelisti eteenpäin.
Kalle oli sen verran maistissa, ettei ymmärtänyt jujua ja jäi pyörimään portin ulkopuolelle. Niinpä selitimme asian hänelle vielä juurta jaksain aidan läpi.
Kalle lähti uudelleen määrätietoisesti kohti porttia. Seuraava havaintomme Kallesta oli, kun kaksi järkkäriä retuutti häntä kohti putkatiloja Kallen hokiessa: "Pettersson, Pettersson,..."
 
Rekola

 

**********

 

Nettipalaute 10. 7. 2007

 

Hei Vehmassalmen nostalgiaväki!

Tässä yksi meille melko merkittävä juttu, mikä on tapahtunut Vehmassalmen lavalla v. 1963

Perheemme kävi vuonna 1963 Keski-Kesän Keikauksessa ja silloin arvottiin pääsylipun lunastaneiden kesken erinäisiä palkintoja ja päävoittona oli kolmiutareinen, lypsävä lehmä ”Ellu”. Kuopuksemme

lippu voitti tämän lehmän ja siitähän sitten pieni paniikki syntyikin. Onneksi kuitenkin asiat selvisivät luontevasti. Äitini, joka on kotoisin lähes samasta kylästä, sai järjestetyksi niin, että lehmä vietiin lavan vieressä olevaan Seppälän Toivon navettaan ja saipa hän vielä puhutuksi, että Kepin (Saarisen) Helvi kävi lypsämässä sen. Kävipä vielä niinkin hyvin meidän kannaltamme, että lehmän entinen omistaja (nimeä ei äitini muista, mutta hänen sanojensa mukaan kyseessä oli joku siirtolainen toisesta päästä pitäjää) osti sen takaisin 600 markan hinnalla. Näin me selvisimme pienestä pulmastamme. Rahat käytettiin todella tärkeään tarpeeseen, sillä omakotitaloomme laitettiin samana syksynä painevesi ja sen rahoittamiseen voitosta oli iso apu. Nyt, kun tapauksesta on kulunut jo yli 40 vuotta, ei vesiputkistosta ja pumpustakaan ole muuta jäljellä kuin maassa olevat muoviputket kaivolle ja pihasaunalle. Nämä sentään muistuttavat tästä kivasta sattumasta.

Terv. Kalle Tammi, silloin 10 v.

 

**********

 

Nettipalaute 20. 2. 2007

 

VAKKA-SUOMI ROCKASI 60-LUVULLA

Suurten ikäluokkien mukana, v. 1950 Kustavissa syntyneenä hilluin minäkin 60-luvulla ympäri Vakka-suomea. Vehmassalmi oli se helmi Vakka-suomen ja Turunkin alueen nuorille kesäaikaan, vaikka muitakin tanssi-, isku- ja riehumispaikkoja oli.

Vehmassalmesta on jo paljon hyviä kirjoituksia näillä sivuilla. Koetan välttää toistoa, varsinkin kun en yhtä tarkasti itse kykene muistamaan, laajentaen muisteloja hiukan Kustavin suuntaan.

60-luvun musiikki jäi niistä ajoista kybällä päälle ollen edelleen harrastukseni, yli 30 vuotta myöhemmin. Kaikkein tunnetuimpien pop-, rock-, ja iskelmäartistien lisäksi muistan Vehmassalmelta tietenkin Danny-show’t, Kirkan ja jostain syystä bändin Tasavallan Presidentti jossa Jukka Tolonen kitaroi pitkiä, monen minuutin sooloja. Se taisi olla progressiivisen rockin, progen alkuvaiheita. Vanhaa tanssimusiikkia toki järjestäjät tunkivat väliin, vaikka tuo pakollinen humppa- ja tango-osasto oli mielestäni enemmän Mietoisten Maamiesseurantalon ja muiden pienempien tanssipaikkojen genreä (tyylilaji). Musiikin suhteen on pakko laittaa yksi klisee kehiin: ”se oli vanhaa hyvää aikaa”. 70-luku ei siinä mielessä enää kolissut, paitsi tietenkin Hurriganes jossa erityisesti Suomen paras rock-kitaristi Albu Järvinen ja mainittakoon erikseen Juice Leskinen (tungin tähän tarkoituksella maininnan Juicesta ja Kirkasta, eräänlaisena ikääntyvän, samanikäisen miehen kunnianosoituksena).

Kuten moni muistaa, 3.8. -68 Dannyn Rock Side Story räjähti. Olin muutaman metrin päässä lavasta ja muistan lähinnä sen raivoisan pamauksen, välähdyksen ja paniikin kun kaaosmaisesti ryntäilimme ulos tukkoisista ovista. Koska tuosta tapauksesta on paljon kirjoitettu ja annettu lausuntoja, en tässä nyt enempää. Mutta niin kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi: samana yönä, kotiinpäin lähdettyämme Taivassalon / Kustavin linja-auto syttyi palamaan sisätiloistaan. Etuosasta se lähti ja levisi katon verhoiluissa nopeasti taakse asti. Auto oli tupaten täynnä ja paniikkiinhan siinä mentiin. Kirkuminen ja huuto oli kovaa ja heikoimmat olivat tyystin litistyä länään. Takaosassa tuntui, että millään ei ehdi etuoven kautta pois kun käytävä oli tukossa ja tuli kuumotti jo naamaa. Ikkunoita potkittiin rikki ja niistä hypittiin ulos lievien vammojen kera. Itse ehdin etuovesta, mutta oli se hilkulla; kirjaimellisesti kuumat paikat siinä tuli.

Telttailu Vehmassalmen leirintäalueella varsinkin juhannuksena oli railakasta, seksikästä, humalaista, janoista ja rokkaavaa. En voi kuitenkaan sitä mitenkään omia, että mepäs tehtiinkin silloin semmoista, samanlaista bogoamista ja riehumista se taitaa nuorilla olla edelleenkin.

Kustavin 60-luvusta puhuttaessa ei voi jättää mainitsematta pirtua. Vaikka eräs tietty vanha vitsi alkaa jo ällöttää, niin sanottakoon että pirtua oli Kustavissa yllin kyllin. Riitti jopa maan laajuiseen jakeluun. Oli, kunnes virkavalta lopetti sen salakuljetuksen varsin rankalla kädellä ja suurella julkisuuskohulla. Itsekin otin ensimmäisen kovan kännini pirtusta. Siinä oli mukana joitain kotikyläni Rahin kundeja. Aamulla heräsin Saken sängystä oksennuslammikostani, kun hänen isänsä töni hereille. Sakkea haettiin monta tuntia kunnes hän ilmaantui jostain saaresta, muistamatta yhtään, miten oli sinne päätynyt.

Mantereelle me kustavilaiset aina himosimme rällästämään, vaikka jouduimme odottelemaan lossiakin mennen tullen. Silta rakennettiin vasta 80-luvulla. Porukkaamme kuului ainakin Olli, Simo, Sakke, Lasse, Matti ja Kallu (laitoin nuo nimet vaikka ei niitä muut kuin kustavilaiset voi tunnistaa, mutta ehkä joku arvaa, keitä tarkoitan). 70– luvulta Mäkilän vintti Taivassalossa jäi varmasti kaikkien sinne jonottaneiden mieleen. Oli se hurjaa keskikaljan kanssa läträämistä siellä. Janoista väkeä kerääntyi kaikista lähikunnista. Sieltä saatettiin jatkaa Vehmassalmelle tai sitten matka peräti hyytyi ja kaartui kotia kohti.

Kunpa muistaisinkin tarkemmin nuo nuoruuteni jutut, mutta ei. Ikääntyminen haalistaa muistot enkä voi olla ollenkaan varma, mitkä ovat tarkalleen totta ja mitkä vääristyneet. Vaikka olen asunut Hämeessä vuodesta 1972 lähtien, näen vieläkin joskus unta niistä, Vehmassalmestakin. Parempi sekin kuin ei Vehmassalmea ollenkaan.

 

Rohkenen laittaa tähän loppuun vielä osoitteeni:

veijo.leino@ette.com, jospa joku vaikka kommentoisi tätä tai ottaisi muuten yhteyttä.

 

**********

 

Nettipalaute 4. 12. 2006

 

Tulin kurkanneeksi sivujanne Irwin Goodmanin elämäntyötä kartoittaessani dokumenttia ja kirjaa varten. Huomasin ilokseni näin upeat sivut, joissa tarkat tiedot tapahtumista! Hienoa! Saanen lainata niitä paria tietokohtaa, joissa Irwinin esiintymispäivät teidän lavallanne. Näkyy olleen usean vuoden vakiesiintyjiä Irwin

 

Ari Lahti

www.irwingoodman.com

 

**********

 

Nettipalaute 24. 11. 2006

 

Todella kivat nostalgia sivut!

 

Bobi

 

**********

 

Nettipalaute 22. 11. 2006

 

Kauhujen yö Vehmassalmella 3.8.1968:

Sisällä tapahtuneen räjähdyksen varjoon on jäänyt silloin tapahtunut erittäin vaarallinen bussipalo autojen poistumisjonossa.
Poistuttuani palomiesten käskystä tanssisalista oli tunnelma ulkona erittäin hysteerinen, sillä mäen päälle näkyi palava linja-auto. Jokaisesta ikkunasta nousi parimetriset liekit taivaalle. Tyttöjä juoksi pitkin pimeää metsää kirkuen hysteerisesti. Tunnelma oli kuin kauhufilmistä.
Juoksin palavan bussin luo, sillä tiesin Kustavin bussissa olleen paljon ystäviäni. Tunnelma oli hyvin sekava, ja aluksi oli epätietoisuutta siitä pääsivätkö kaikki ulos? Vähitellen onneksi selvisi, että kaikki olivat pelastuneet. Palo syttyi tietojeni mukaan bussin etuosan katosta ja tuli levisi tosi nopeasti koko bussiin. Auto tuhoutui täysin. Linja auto oli täpötäynnä. Porukka kuulemma istui toistensa sylissä.
Kaikki eivät ehtineet poistumaan ovesta vaan ikkunoita rikottiin ja ulos sännättiin paniikin voimalla. Särkyneet ikkunalasit repivät vartaloa ja raajoja.
Olin silloin 20-vuotias ja tapaus on pysynyt hyvin muistissani.

 

Ilmari Aikkinen

 

**********

 

Nettipalaute 14. 8. 2006

 

Poikkatten kans oltti 60-luvul juhannust viettämäs Vehmassalmel ja määki heräsi Peurakalliolt. Mun miälest se on ihme

 

Harri Holppi

 

**********

 

Nettipalaute 15. 8. 2006

 

Linja-autokuljetus Turusta lavalle ja takaisin!

 

**********

 

Nettipalaute 1.8. 2006

 

Kiitti hienosta lauantai-illasta lauantaina 22.7.2006. Edellisestä Vehmiksen käynnistä olikin jo yli 25 vuotta. Vaan ensi vuonna tullaan uudelleen ja vielä isommalla porukalla, jos vaan vastaavaa on luvassa

 

Kari Ahonen

 

**********

 

Sähköposti 3. 6. 2006

 

Perheemme oli vuokrannut kesämökin entisestä lossinhoitajan talosta, vinosti Vehmassalmen paviljonkia vastapäätä, siis salmen ja sillan toisella puolella. Kellertävä 1,5-kerroksinen puutalo. Aluksi olimme vuokralla, sittemmin ostimme sen valtiolta.

Kun tanssilava perustettiin olin n. 17-vuotias ja innokas käymään lavalla. Näin mm. Renegadesit ensimmäisen kerran nimenomaan Vehmassalmen lavalla. Jostakin syystä Turun konsertit olivat jääneet minulta väliin.
Vastapäätä lossimiehen taloa, samalla puolella salmea kuin tanssipaviljonki, oli punainen talo, jossa kesämökkiä piti helsinkiläinen kamreerin perhe. Heitä häiritsi suuresti tanssilavan ilmaantuminen naapuriksi, tavallaan ymmärrettävistä syistä, sillä joskus varsin äänekkäät viikonlopputanssit olivat aikamoinen muutos luonnonkauniin ja rauhaisan Vehmassalmen maisemaan tottuneille kesäasukkaille. Niinpä he tekivät valituksen - oliko sitten urheiluseuroille tai kunnanhallitukselle. Voi olla, että isänikin allekirjoitti valituksen. Pidin sitä silloin vähän niuhottamisena, sillä minulle Vehmassalmen paviljonki merkitsi paitsi oivaa tanssimahdollisuutta, myös tilaisuutta kuunnella ajankohtaista beatia. Vähän ristiriitaista oli, että myös helsinkiläisperheen teini-ikäiset pojat kävivät tavan takaa paviljongilla. Valituksista huolimatta tanssilava jäi, helsinkiläiset myivät mökkinsä.
 

Antero Laiho, Turku

 

**********

 

Nettipalaute  12.5. 2006

 

Ihan kiva juttu tämä nostalgiahomma, mutta minun nuoruuteeni kuului myös disko. Se oli seitkytlukua ja kova meininki Vehmassalmen diskossa. Minusta Vehmassalmi ei ole mitään ilman kokonaisuutta eli disko kuuluu osana siihen. Olen jo puolivälissä sataa, mutta kunnon raskas rokki on edelleen ykkösenä.(nimen omaan raskas, ei kevyt renkutus)  Teillä tuli iso virhe, kun vaihdoitte diskon huussitiloihin. Olisi se varmaan onnistunut johonkin toiseen nurkkaankin.

 

Kaikesta huolimatta iloista kesää teille: Anne  

ps. jos ois diskotila, niin humppakansa ei häiriintyisi lavan edessä jytäilevistä.

 

**********

 

Nettipalaute 16. 4. 2006

 

Tervehdys Vehmasalmiaktivisteille !

Hienot sivut olette aikaan saaneet. Ne voisivat olla vaikka "pilottisivut" eri puolille Suomea.
Itsekin Vehmassalmella talkoissa käyneenä - (sokerijuurikasta harventamassa Markulan Pekalla, ja Pekka toi meidät iltaisin sinne)- muistelen lämmöllä Teidän ansiostanne nuoruusvuosia, joihin Vehmassalmi kiinteästi liittyi.
Näyttää siltä, että Vehmassalmi alkaa elää uudelleen. Toivottavasti ei yksin meidän "suurten ikäluokkien" muistoissa.
 

Jaa muistoja ? No, semmoisena rippikouluikäisenä aloin siellä käydä. U:gin Ketunkallion metsässä käytimme kiljua ja yleensä tultiin paikalle Muurisen Jonen
"Simca- pöljällä". Valtion viina oli kovin harvinaista herkkua tuolloin (-63-65) koska piti olla 21-vuotias ja viinakortti oli määrätty aina yhteen myymälään. Hakumiehet oli ymmärrettävästi vähissä.

Reissukavereita tuolta ajalta muistuu mieleen Jonen lisäksi : Ruusperin "Hemi", Liimataisen "Keku", Yli-Hakulan "Jussi", Valtosen "Timppa", Kallion "Eppu" ja Laihon "poja" Putsaarest.

Ja mää tiätyst : "Brilli", se ol mun lempinimen. Kuivalaise Asko se mul anto, ku mul määrätti klasi enkä mä sen jälkke niit sit pitänykkä, ennen ko ny vanhan.. Usse jourutti tappelu, tai tairetti oikke hakkekki simmost

 

terv. Jorma Aaltonen, pian taas ukilainen

 

**********

 

Vakka-Suomen Sanomien yleisön osasto 25.8.2005

 

Vehmassalmen tanssit

Kiitos Vakka-Suomen Sanomille järjestämästänne lukijaillasta Vehmassalmen lavalla.

Lähdin jännittynein mielin reissuun tyttäreni kanssa. Puhuttiin jotain jonnin joutavaa matkalla. Lähestyessämme Vehmaata totesimme matkan sujuneen joutuisasti. Sen muistin vielä, että tanssipaikka oli ihan sillan pielessä. Mutta tietä tanssipaikalle ei löytynytkään. Kysymällä se sitten löytyi ja liikenteen ohjaaja opasti meille parkkipaikan.

Vähän aikaa autossa istuttuamme vetäisin syvään henkeä ja eikun kulkemaan kohti paviljonkia. Sekavin tuntein astuin oviaukkoon. En oikein tiedä itsekään, mitä hain, tai mikä siellä minua odotti.

Hetken katseltuani ympärilleni huomasin takaseinällä vanhoja ilmoituksia Vehmassalmen tansseista ja juhannusjuhlista. Heti välähti: tätä tulin hakemaan, nuoruuttani.

Väkeä oli paljon, aivan kuin silloin 60-luvulla. Ja hyvä laulaja, joka lauloi myös vanhempaa tuotantoa, joten tulivat mieleen nuo vanhat hyvät ajat ja tansseissa käynnit.  Silloin oli tanssipaikkoja paljon enemmän kuin nykyään, tai ainakin toisenlaisia.

Illan kuluessa ajatukset lensivät tuohon aikaan monesti. Ja olo ja meininki senkun vain paranivat. Tuntui aivan samanlaiselta kuin silloin. Oli hiki ja runsaasti hyttysiä, ja vielä hyvää musiikkia. Monta kertaa ajattelin kaikkea tuota. Kuin se olisi tapahtunut vain viikko tai kuukausi sitten. Mutta uskokaa: tuosta on kulunut reilut 41 vuotta.

Odota Vehmassalmen paviljonki, tulen tuon matkan tekemään uudestaan ensi kesänä.

Kiitos vehmaalaiset, teillä on talkoohenkeä jäljellä. Ei tuo paikka muuten pysy noin hyvässä kunnossa kuin puhaltamalla yhteen hiileen.

Kiitos myös Ari,  olit valinnut kappaleesi hyvin ja tunteella. Tämän jälkeen jaksaa taas töissä ja syyspimeällä, kun on näin hyviä tuntoja ja muistoja mitä muistella.

Kyllä elämä on pienistä asioista ja tuntemuksista kiinni, jotta voi saada hyvän mielen.

Entäs sitten kotimatka. Oli täysikuu ja tulihan tuo laulukin siellä illan aikana. Joten vielä piste ii:n päälle. Kiitos kaikille, kun olitte mukana.

Nuoruusmuistoja

Jos voi muistella mennyttä elämäänsä tyytyväisenä, on kuin eläisi kahdesti. (Martialis)

 

**********

 

Sähköposti 1.8. 2005

 

Huament!

Hyvi ne sävelkuvio tosia sujusiva lauantaiehton!  Ol sitt loppuje lopuks oikken kiva ilt, ko ensi päästi A:n kans paikall; väh ol onkelmi sen lährön kans.  Nii hyvä ja nuare näkössi te kaik vanha ja vähä nuaremmakki kaveri Vehmalt olitte!  Ei meijä porukk vanhen koska! 

Olen tullu töihi 7,5 kuukauren jälkke ja vähä on hakusess koko homm!

 

Tervessi vaa Eevalt

 

**********

 

Sähköposti 10.8.2004

 

Hei !!

Haluaisin ottaa jälleen kantaa tähän paikallisten esiintyjien asiaan, joka aina tuppaa unohtumaan.
On hieno asia, että Vehmaalta löytyy Tuula Amberlan tasoisia artisteja, joilla on isoa imagoarvoa kunnalle, mutta älkää unohtako, että joskus on myös hyvä tuoda

esille paikallisia harrastuspohjaisia esiintyjiä ja orkestereita.

Yhteistyöterveisin

 

Matti M

 

**********

 

Sähköposti 18. 12. 2003

 

Tätä mieltä Vehmassalmi-tapahtumasta

Kun ensimmäiset tiedot kesän 2004 tapahtumista julkaistiin, tapahtuman puuhaajat saivat mm. seuraavan viestin:

Viime kesäinen nostalgiatapahtuma oli viimeisen päälle hauska, mukava ja onnistunut. - Totta kai näemme ensi kesänäkin! Ei ole mahtavampaa orkesteria kuin Janne Engblom Band! Me käymme joka juhannus tanssimassa heidän tahtiinsa Iniössä ja aina on mieletön tunnelma. Ja kaiken lisäksi Tuula Amberla! Kuten huomaat, olen aivan myyty. Kaiken taustalla on kuitenkin aito vehmaalainen luovuus!

 

**********

 

Sähköposti11.12. 2003

 

Terve Liisa Ja Timppa!

Me olimme siellä Vehmassalmella. Kuuntelimme musiikkia meidän kumiveneessä
leiripaikan edustalla. Meidän purjevene oli siinä sillan pielessä Lahtivuon tontin
laiturissa. Meidän Irmelin perheellä oli mökki vuokrattuna. Meidän vene oli ainakin
syyskuun alkuun siellä Saksan lippu (pieni) liehuen. Nyt vene on Hirvensalossa
talvitelakalla.
Minä olen aina ollut kamalan ujo ja yrittänyt peittää sitä. Täällä  Saksassa me
suomalaiset olemme 200% suomalaisia. Nyt kun vielä PISA-tutkimus on osoittanut
meidät viisaimmaksi kansaksi, kelpaa täällä elellä.
Me lauloimme maamme laulua meidän joulujuhlassa ja muistimme ainakin kaksi
säkeistöä Hauskaa joulua teille sinne Suomen Turkuun. tippa silmässä kuuntelemme
radiosta, kun Turku julistaa joulurauhaa.

Toivo "yks Vehma flikk"


PS  Matil ja Tuulal kans terveyksi.

 

**********

 

Sähköposti 8. 8 2003

 

Muistaakseni olen ollut kesät 1965-1970 lippumyyjänä ystävättäreni K. J.n kanssa, ja siitä sai aina vapaaliput koko kesäksi. Oli se hauskaa ja jännää aikaa, lippukoppi oli kahdessa eri paikassakin sinä aikana ja myyjiä oli aina kaksi paria, toinen pari Taivassalosta ja toinen Vehmaalta.

Olen myös alkanut koota Vehmassalmi-muistelmia, siis kerään ja kirjoitan puhtaaksi (toki sanasta sanaan suoraan päiväkirjoista) kaikki Vehmiskäynnit ja skannaan pienen palan sivua, että näkee kirjoitusten olevan aitoja. Mulla on myös muutamia sen aikaisia valokuvia, että pääsee näkemään hiukka sen aikaista muotiakin.

Olen kirjoittanut vuoden 1965 juhannusaaton tapahtumia mm. näin: "Kävin saunassa ja pesin valkoiset kumitossuni. Sitten söin ja menin M:n luo. Puimme vaatteet yllemme, lakkasimme kyntemme ja laitoimme hajuvettä naamaamme ja menimme M:n äidin kanssa linja-autossa Vehmassalmelle."
ja vielä: Vehmassalmi- tapahtumasta voisi kehittää vaikka jokakesäisen ilmiön, varmaan tulis porukkaa, vaikkei ehkä tuollaista huikeaa määrää kuin nyt.

 

**********

 

Sähköposti 5. 8. 2003

 

Terve ! Arvaa harmittiko !
Ja edelleen, koska olen kuullut niin paljon positiivista myös jälkeenpäin.
Dorka juttu, mutta jouduin isännöimään la iltana pariakymmentä eurooppalaista urheiludirikkaa ravintola Näsinneulassa. Pyysin ravintolapäällikköä kiirehtimään tarjoilua. Ehkä hän sen teki kun ateria saatiin päätökseen klo 23.30. Oltiinhan Hämeessä. Sen jälkeen oli vähän turha lähteä Vehmassalmelle Tampereelta, varsinkin kun piti olla takaisin siellä taas aamulla klo 10.00. Paska juttu !
Oikein hyvää kesän jatkoa

 

**********

 

Sähköposti 31. 7. 2003

 

"Oli kiva käydä, nähdä ja muistella/ maistella. Paljon varmasti oli vanhoja tuttuja, joita ei edes tuntenut. Pääsitkö omaan tanssitavoitteeseesi? Ilman minuakin. En sua nähnyt loppuillasta enää, missähän piileksit vai siellä vanhoissa tutuissa puskissa ja autoissa...

Taisi olla täyskymppi koko ilta. Ekonomisesti, taiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti. Upeaa, että joku/jotkut ottavat vastuun ja näkevät vaivan. Meitä valmiiseen pöytään tulijoita kyllä sitten riittää.

Good job!"

 

Matti Hermansaaresta

 

**********