Vehmassalmi muisteloita

 

Seija Suvanto os. Niittynen 2003

 

Siitä asti, kun Vehmassalmen tanssipaviljonki avattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1963, olen viettänyt siellä monen monta ikimuistoista iltaa. Vuonna 1952 syntyneenä olin kuitenkin silloin vielä niin nuori, että pääsy sinne  ilman omia tai tuttavaperheen vanhempia ei tullut kysymykseenkään, eikä liioin ensimmäisten vuosien aikana muulloin, - vain vapunaatto ja juhannusaatto olivat poikkeuksia, sillä siihen aikaan oli alkuillasta järjestetty ohjelmaa ns. koko perheelle.

 

Vehmassalmen reviiri oli alun perin aidattu ja melko laaja-alainen, ja lippuja myytiin erikseen alueelle ja sisätiloihin, jossa varsinaiset tanssit järjestettiin. Ohjelmaa oli melkeinpä laidasta laitaan; nuorallakävelyä salmen yli, missimittelöitä, senssitansseja jne.

Esiintyjät saapuivat yleensä paikalle autoilla tai linjureilla, mutta saapuivatpa jotkut tähdet jopa helikopterilla, varsinkin juuri juhannuksena, jos keikkoja oli monia saman illan aikana.

 

Varhaisimmat muistot itselläni liittyvät juhannukseen vuosina 1963 ja 1964, jolloin olin 11-12-vuotiaana pikkulikkana vanhempieni mukana ihmettelemässä Vehmiksen tapahtumia, ja jolloin ohjelmalavakin oli vielä alhaalla rannassa.

Samalla paikalla tuo lava oli ainakin vielä 1965 juhannuksena, josta ovat ensimmäiset päiväkirjamuistiinpanoni, ja silloin oltiin matkassa tyttökaverini ja hänen vanhempiensa kanssa, mutta kynnet silloinkin jo lakattiin ja hajuvettä pirskoteltiin tapauksen kunniaksi.

Esiintyjinä silloin olivat mm. Kullervo Linnan orkesteri, niin kuin myös The Gamblers, kitarayhtye Norjasta. Vähitellen sitten ikää karttui ja sen ajan mukaisesti rippikoulun käytyä, sai käydä tansseissa, ja Vehmassalmellahan sitä käytiin.

 

Vehmikselle kuljettiin1960-luvulla linja-autoissa, jotka kuskasivat suurilukuisen porukan paikalle sekä Uudenkaupungin, Rauman, että Turun suunnalta joka lauantai.

Uudestakaupungista lähti aina kaksi linja-autoa, joista toinen kiersi Kalannin ja toinen Lokalahden kautta, mutta useasti olivat molemmat jo aivan tupaten täynnä, kun saapuivat Vehmaan kirkolle, jossa suuren kuusen luokse oli kokoontunut parhaimmillaan parikymmentä nuorta. Joskus kävikin niin, että auton kuski kävi ensin heittämässä yhden kuorman perille ja ajoi sitten takaisin kirkolle noukkimaan ne kaikki, jotka eivät olleet ekalla reissulla kyytiin mahtuneet.

 

Siitä huolimatta, että toistakymmentä linjuria kuskasi väkeä joka lauantai, olivat parkkipaikat silti täynnä henkilöautoja, joilla ajokortilliset ja auton omaavat saapuivat, ja ahdasta oli siellä, niin kuin joka paikassa muutenkin.

Alue oli parhaimmillaan kuin muurahaispesä, jossa eteenpäin kulkeminen oli toisinaan aivan työn takana, varsinkin niinä iltoina, kun oli joku suuri tähti tai show, esim. Johnny tai Danny.

Taivassalon Tahti ja Vehmaan Kiisto olivat kaksi puuhajoukkuetta Vehmassalmen pyörittämisessä, ja niinpä lipunmyyjätkin oli ”pestattu” sekä Taivassalosta, että Vehmaalta, ja he työskentelivät pareittain ja vilkkaimpina aikoina vuoroittain.

Itse olin lippuja myymässä monena kesänä, ja se oli vaivan arvoista, sillä myyjiä oli siksi monta, että joka lauantai ei suinkaan tarvinnut kyhjöttää lippukopissa, ja kaiken lisäksi myyjät saivat koko kesäksi vapaalippuvihkon, tai vapaakortin Vehmassalmelle.

Lippuja myytiin ainoastaan vappuna ja juhannuksena siten, että ulkoalueelle oli omat liput ja tanssilippuja sisälle myytiin erikseen paviljongin seinustalla.

Juhannuksena 1972 olimme rutistua hengiltä parini kanssa. Paviljongin seinustalle oli asetettu vanha paripulpetti ja sen taakse meidät komennettiin istumaan, kun tanssilippujen myynti alkoi.

Ohjelma ulkolavalla oli juuri lopuillaan ja tietysti kaikki halusivat samaan aikaan saada pääsypilettinsä lavalle sisään, ja me olimme hätää kärsimässä pulpetissamme.

Yleisö työnsi, rynni ja melkein survoi meidät jalkoihinsa, eikä siinä tietysti pystynyt käsittelemään sen paremmin rahaa, kuin lippujakaan.

Onneksi apuun riensi järjestysmiehiä, jotka saivat porukan sen verran aisoihin, että lipunmyynti saattoi alkaa, mutta lipunmyyntiurani hikisin ilta se todella oli!

 

Valmistautuminen illan Vehmassalmikäyntiin oli aina jännittävää ja siinä oli omat kommervenkkinsä,- oli erittäin tärkeää, mitä laittoi päällensä, mitä jalkaansa ja kuinka meikata.

Vehmiksellä, jos missä, voi nähdä viimeisimpiä muotivillityksiä ja suurinta huutoa olevia asuja.

Oli farmareita, pojilla poolopaitoja ja lantiohousuja, oli keltaisia kumitakkeja, lippiksiä ja housupukuja. Myös esiintyjien vaatetus antoi osviittaa siitä, mikä milloinkin oli muotia ja päiväkirjani merkinnät ovatkin siinä suhteessa melko yksityiskohtaisia,- tarkkaan on katsottu, millaisia asuja ns. kuuluisuuksilla oli siihen aikaan.

 

Vappuaatto oli tietysti aina sellainen, että oli sää mikä tahansa, niin tyttöjen oli aivan pakko sonnustautua ohuisiin kesäleninkeihin ja siellä sitten joskus huulet sinisinä paleltiin niin, että hampaat löivät loukkua, mutta ei auttanut, olihan kesäkauden avaus aina tärkeä juttu.

 

Jotain Vehmassalmen paviljongin suosiosta kertoo totta kai myös se, että varsinkin juuri 60-luvulla oli siellä aina kuumimmat nimet ja huippuesiintyjiä kuten Danny ja Islanders suurine show spektaakkeleineen, Johnny, First, Topmost, sekä ulkomaalaisista mm. The Renegades.

Toisenlaista musiikillista suuntaa edustivat mm. Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja Dallape, jotka myös vierailivat usein Vehmiksen lavalla.

Historiaan on kenties jäänyt parhaiten se, kun Danny Show´ssa tapahtui se kuuluisa räjähdys ja ilta päättyi siihen, että paikalle tuli ambulansseja, paloautoja ja poliiseja.

 

Vehmassalmen paviljonki ja siihen liittyvät muistot ovat lähtemätön osa omaa nuoruuttani ja nuo siellä vietetyt hetket sisälsivät todella paljon ihania ja mahtavia, kuin myös vähemmän mukavia ja katkeria tuntoja,- mutta sehän kaikki kuuluu nuoruuteen.

Etusivu

Takaisin