Vehmassalmi-nostalgiaa herättävä Laven:

Nykyiskelmät ovat kummallisia

 

Teksti    Harri Suomalainen

 

Nostalgisia tunnelmia muistojen Vehmassalmella nostattaa tänä kesänä, lauantaina 23. heinäkuuta, tanssilavojemme Grand Old Lady Lea Laven.

– Tulen Vehmassalmelle mielelläni, avaa Lea keskustelun. – Minä suorastaan kaihoan näitä kesäpaikkoja. Ne ovat sellaisia todellisia fiilistelypaikkoja.

Samaan hengenvetoon Lea Laven myöntää, että Vehmassalmi ei sen ihmeellisimpiä muistikuvia aktiiviuran ajalta tuo, paitsi sen yhden.

– Kun kiertää kesän aikana 40-50 lavaa, niin ei siinä erityispiirteet mieleen jää. Mutta Vehmiksen  maisema ja ympäristö, ne ovat aivan ihania. Eihän kesälavalta muuta pidä odottaakaan kuin nakkikiska ja meri. Ne Vehmassalmelta löytyvät.

 

Lea Lavenin ura aukeni tyttönimellä Luukinen 1960-luvun lopulla kotikunta Haukiputaan Alakosken lavalla Kiiminkijoen varrella. Avittajana oli, kukapas muu kuin, Vehmassalmen tanssilavan ensimmäinen toiminnanjohtaja Pentti-Oskari Kangas.

– Luukinen -nimi ei Penan mukaan ollut tarpeeksi myyvä. Minusta tuli Lea Laven, muistelee Penan lailla naantalilaistunut lava-artisti.

Tapaamme Naantalin Merisalissa, ja kukapa muu siellä istuskelee kuin Rymättylän Herrankukkaron isäntä Pentti-Oskari Kangas. Haastatteluhetken keskittyneisyys herpaantuu jonkun verran, kun kaksi viihdekonkaria tapaavat.

Seitsemän kultalevyä, joista viimeinen vuoden 2000 Leidit levyllä. Yksi platinalevy. Hurjimman suosion aikana 1970-luvulla Lea Laven keikkaili kuukaudessa lähes päivittäin. Siinä meriittiä, jonka haltija kertoo kotisivuillaan olevansa kulkuri ja laulaja. Kaksi asiaa, joita hän ei pois vaihtaisi.

 

– Tällä hetkellä en tee oikein mitään. Teen 1-2 keikkaa kuukaudessa, ettei tuntuma häviä. Itse asiassa tämä on ihanteellinen tilanne. Saan tehdä töitä päivän pari kuukaudessa ja olla eläkkeellä.

Pysyykö vanhan lavakonkarin ääni kunnossa noin vähällä käytöllä? Pysyy, sanoo Lea Laven.

– Autossa laulelen. Kerrostalossa kun asuu, niin ei siellä tohdi mitään äänen avauksia suorittaa.

Lea Laven on asunut Naantalissa vuodesta 1985. Väliin mahtui puolentoista vuoden jakso Helsingissä, jossa ”ei ollut mitään”.

 

Onko tanssilavakulttuuri nousemassa takavuosien tasolle, näin vakuuttavat monet nykyartistit. Tässä asiassa Lea passaa ja uskoo jo pelkästään lavaesiintyjien moraalin edellyttävän lavatanssivillityksen markkinointia.

– Mutta sen voin sanoa, että suomalaisten muusikoiden taso ja ammattitaito ovat nousseet koko ajan siitä lähtien, kun vuonna 1967 urani aloitin.

Laulaja ja lauluntekijä Olavi Uusivirta totesi Levylautakunta-radio-ohjelmassa suomalaisen iskelmämusiikin olevan itkettävässä alhossa. Uusivirta ihmetteli käsittämätöntä alennustilaa.

– Missä vaiheessa muutos liukuhihnamaiseen tekemiseen on tapahtunut. Nyt puuttuvat laulut, laulajat ja sovittajat, sanoi Uusivirta.

 

Lea Laven ilmaisee saman asian hieman korrektimmin.

– Kuuntelen yleensä Ylen Suomi-kanavaa, joka antaa läpileikkauksen suomalaisesta kulutusmusiikista. Se on mennyt kummalliseksi. En löydä siitä mitään selkeää linjaa.

Mutta onhan esiin noussut lukuisa joukko nuoria naisia, koulutettuja laulaja-lauluntekijöitä, jotka erottuvat selkeästi liukuhihnatuotannosta.

– Pitää paikkansa, mutta heidän kohdallaan kysymys ei ole tanssimusiikista. Uskotko muuten, että tulen mielelläni sinne Vehmassalmelle?

Sinne hän tulee lauantaina 23.7. kello 20-01 pidettävään Muistojen Vehmassalmi -tapahtumaan yhdessä Jukka Ruusumaan kvartetin kanssa. 60-luvun rautalankamusiikista vastaa The Sylarks.

Kuvatekstit:

Meri on osa Naantalia, ja Naantali on Lea Lavenin kotikaupunki.

 

Lea Laven ja Pentti-Oskari Kangas.

Lea Laven