Vehmassalmi muistoissani


”Tanssien taustat ja laulujen lunnaat”

 

Vakkasuomalaisilla nuorilla oli 60-luvulla kesäisin varsin vähän yhteisiä tanssipaikkoja. Kulkumahdollisuudet olivat heikot. Vain harvoilla nuorilla tai edes perheillä oli silloin vielä omia autoja ja ainoastaan Mynämäen paviljongille oli järjestetty linja-autokuljetuksia naapuripitäjistä. Polkupyörä- ja mopomatkan päässä saattoi olla joitakin pienempiä tanssipaikkoja, esim. Helsinginrannan Merisali, johon lähiseudun nuoriso kokoontui.

Vehmassalmen paviljongin rakentaminen vuonna 1963 muutti tilanteen täydellisesti. Lava tuntui jo alussa suurelta ja seuraavana vuonna tehdyn laajennuksen jälkeen se oli Suomen suurin. Esiintyjinä oli lähes pelkästään tunnettuja orkestereita ja tähtiä, joita ennen oli kuultu ainoastaan radiosta ja nähty mustavalkoisesta televisiosta. Linja-autovuorot oli järjestetty kaikkialta ympäristöstä Turkua myöten. Kohu oli valtava ja innostus suuri.

Hanke oli myös taloudellisesti mittava ja osoitti suurta rohkeutta ja tarmoa Taivassalon Tahdin ja Vehmaan Kiiston silloisilta johtohenkilöiltä. Aivan ratkaisevaa oli kuitenkin Pentti (Oskari) Kankaan valinta ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi. Nykyisin kaikkien tuntema Pentti-Oskari osoitti jo silloin sellaista idearikkautta ja markkinointikykyä, että Vehmassalmi löi heti itsensä läpi lounaisen Suomen suurimpana ja merkittävimpänä tanssilavana. Hän pyöritti toimintaa Ismo Virtasen avustamana vuosina 1963-65.

 

Minun Vehmassalmeni

 

Meillä jokaisella, senaikaisella nuorella on oma, henkilökohtainen vehmassalmemme. Suuri määrä muistoja, hyviä ystäviä ja monilla elinikäinen kumppani sieltä löytyneenä. Todennäköisesti minun Vehmassalmeni poikkeaa aika paljon tavanomaisesta. Ensimmäiset vuodet sujuivat muiden mukana tansseissa käyden. Tilanne muuttui kuitenkin kokonaan sen jälkeen, kun Vehmassalmi-toimikunta maaliskuussa 1966 valitsi opettaja Onni Högmanderin (Hökö) ja minut yhdessä hoitamaan tanssilavan asioita.

Olin silloin 20-vuotias ja Onni minua kymmenen vuotta vanhempi.

 

Yhteistyömme sujui erinomaisesti. Vaikka asiat sovittiin yhdessä, painottui työnjakomme vähitellen siten, että Onni hoiti viralliset huvilupa- ja järjestysmiesasiat ja minä pääosin ohjelman hankinnan, markkinoinnin ja talouden. Olin kesätöissä Vehmaan Osuuskassassa ja iltaisin ja viikonvaihteessa hoidettiin Vehmassalmea. Mikä voisikaan olla mielenkiintoisempi sivuhomma nuorelle kauppakorkean opiskelijalle.

 

Lentolehtisiä varten reikä koneen lattiaan

 

Vehmassalmen markkinointiin kuului 1960-luvulla myös lentolehtisten levittäminen. Niitä levitettiin maakuntaan mietoislaisen Pentti Kyrölän pitkälti itse rakentamalla lentokoneella. Ensimmäisellä levityskeikalla oli tiettyjä vaikeuksia, jotka Kyrölä myöhemmin ratkaisi tekemällä pudottamista varten koneen lattiaan reiän.

Ensimmäisellä levityslennolla. istuin lentolehtisnippujen kanssa koneen takana ja Kyrölän vieressä istui Onni Högmander. Hänelle annoin aina nipun ja Onni pudotti niitä etuikkunan raosta, Lehtonen kertoo.

- Jossakin Perniössä hiekkakuopan kohdalla oli ilmavirtauksen takia ilmakuoppa ja nippujen siteen aukesivat ja lehtiset olivat koneessa levällään. Koneen siipeen tarttui paperinippuja, joita Kyrölä yritti hurjilla kallistuksilla pudottaa, mutta ei onnistunut. Piti mennä Ruskon kentälle. Kun laskeuduttiin ja ilmavirtaus loppui, satoja lentolehtisiä levisi kentälle. Meillä oli kova työ satojen mainosten keräämisessä, kun lennonjohto määräsi keräämään kaikki pois..

- Seuraavalle Rauman seudulle suuntautuneelle lennolle en enää halunnut lähteä. Ylistalon Kalervo meni tilalle ja homma onnistui nyt paremmin, kun Kyrölä oli tehnyt reiän koneen lattiaan.

 

Kilpailu yleisöstä oli kovaa

 

Vehmassalmi oli 1960-luvulla erittäin suosittu tanssipaikka. Lauantait olivat Vehmassalmi-päiviä, jotka vetivät yleisöä 1200 - 1400 henkeä. Sunnuntaina ei juuri kannattanut Vehmassalmella järjestää tansseja, koska kansa meni silloin tansseihin Laitilaan, muistavat 1960-luvun puuhamiehet.

- Kesällä 1967 saatiin tietää, että Raisioon on tulossa uusi Linnus - tanssilava - myöhemmin Huvilintu. Loppukesästä satsattiin mahdollisen tappionkin uhalla erityisesti esiintyjiin, jotta voitettaisiin Raision Kuulan lava, Alussa se onnistuikin.

- Kun Raision lavan avajaispäivänä Turusta tuli linja-autoilla paljon yleisöä, tiedettiin että onnistuttiin.

Vehmassalmella oli normaali lauantain yleisömäärä, mutta Raision lavan yleisömäärä oli jäänyt

vaatimattomaksi.

 

"Vähän ennen kyyneleitä"

 

Esiintyjien hankinta tapahtui edellisen syksyn ja talven aikana. Erityiset juhlapäivät, vappu ja juhannus oli sovittava jo hyvissä ajoin syksyllä. Siinä vaiheessa seuraavan kesän listaykkösiä oli vaikea arvata, mutta aina varmoja valintoja olivat Eino Grön, Reijo Taipale ja Danny. Hyvällä tuurillakin oli merkitystä. Dannyn kanssa oli sovittu talvella keikka juhannukseksi 1966. Kaksi viikkoa ennen juhannusta hänen laulamansa ´Vähän ennen kyyneleitä` nousi radion listaykköseksi. Menestys oli taattu, mutta hinta ei vielä ehtinyt nousta.

 

Esiintymiset sovittiin puhelimessa, niistä tehtiin aina kirjalliset sopimukset ja yleensä asia varmistettiin vielä puhelimitse muutamia päiviä ennen tapahtumaa. Kertaakaan ei esiintyjä jäänyt saapumatta, myöhästymisiä tietysti joskus sattui. Palkkiot maksettiin lähes aina käteisenä suoraan orkesterin johtajalle tai esiintyjälle henkilökohtaisesti. Tästä huolimatta, kumma kyllä, ei kahden kesän aikana kukaan ehdottanut palkkion maksamista "pimeänä". Eikä se olisi ollut mahdollistakaan, koska tulot olivat verolippujen kautta tarkassa kontrollissa. Harva enää muistaa, että siihen aikaan oli tosiaan voimassa 25 %:n huvivero. Se maksettiin ostamalla postista verolippuja ja palauttamalla käyttämättömät sinne takaisin.

 

Juhannus 1967 & sen ajan napakymppi

 

Koko kaksivuotisen "show-urani" huippukohta oli juhannus -67. Sitä varten oli tehty kampanjasuunnitelma jo aikaisin keväällä. Olin talvella lukenut lehdestä kuinka Amerikassa jossain messuilla oli tehty tietokoneella parivalintoja. Kun talvinen koulumatkani kulki Turussa Eerikinkatu 2:ssa olleen IBM:n tietokonekeskuksen ohi, syntyi idea parivalinnan toteuttamisesta myös Vehmassalmella.

Ajankohta valittiin kesäkuun alkuun sopivasti pohjustamaan juhannusta. Edellisenä lauantaina jokainen sai pääsylipun yhteydessä lapun, johon merkittiin tärkeysjärjestykseen viisi tulevan ystävän ominaisuutta. Viikon aikana vastauslaput tallennettiin tietokoneelle ja kone valitsi pariksi tytön ja pojan, joiden asettama tärkeysjärjestys oli lähinnä toisiaan. Seuraavana lauantaina annettiin kullekin numerolappu rintaan ja jokainen etsi yleisön joukosta itselleen parin, jolla oli sama numero. Toteutettiin "napakymppi" parikymmentä vuotta ennen Salmelaista.

Kutsuimme paikalle toimittajia ja saimmekin huomattavaa julkisuutta mm. Turun Sanomissa, Seurassa ja jopa Ilta-Sanomien koko keskiaukeaman. Yritin juttua myös Yleisradion uutisiin, mutta se ei mennyt läpi. Silloin ei vielä ollut kymmenen uutisten loppukevennystä.

Juhannusjuhlien markkinoimiseksi pudotettiin Kyrölän lentokoneella 40 000 lentolehtistä Rauman ja Salon väliselle alueelle, osallistuttiin Vehmaan osastolla Mynämäen maatalousnäyttelyyn ja luonnollisesti levitettiin suuri määrä seinäilmoituksia. Vaiva myös kannatti, sillä juhannusaaton yleisömäärä oli n. 6000 ja mm. Turusta tuli illan mittaan 36 linja-autoa.

Ohjelma esitettiin vanhan osan katolle rakennetulla esiintymislavalla ja samaan aikaan tanssi jatkui sisällä. Tilaisuuden juonsi Aarre Elo ja esiintyjinä olivat mm. useita paikkoja helikopterilla kiertänyt Eino Grön, Kai Hyttinen ja Matti Heinivaho sekä tasapainotaiteilija Tikkanen, joka käveli rannalta toiselle vedettyä vaijeria pitkin Vehmassalmen yli ja soitti haitaria kahden puun väliin pingotetulla vaijerilla.

 

 

Yhteistyössä viranomaisten kanssa

 

Tilaisuudessa arvottiin myös matka maailman ympäri. Sen voitti turkulainen nuori mies, jolla oli häät samana kesänä. Hän halusi vaihtaa matkan kahden hengen häämatkaksi Kreikkaan. Tietysti suostuimme siihen, koska hinta oli sama. Tämä oli kuitenkin tullut naapurikunnan poliisin tietoon ja hän teki nimismiehelle virallisen kantelun siitä, että olimme mainostaneet maailmanympärimatkaa, mutta matka olikin ainoastaan Kreikkaan. Kun nimismies sai tietää todellisen tilanteen, kantelu siirrettiin mappi ööhön.

 

Muutoin yhteistyö virkavallan kanssa sujui hyvin. Paikkakunnan poliisit tekivät työtään sen ajan kyläpoliisien asenteella ja sopivasti joustaen. Tilanne muuttui kuitenkin sen jälkeen kun Taivassaloon tuli uusi ylikonstaapeli. Hän oli erittäin virkaintoinen ja hänen "vaikutuksestaan" nimismiespiirin "rikollisuus" lisääntyi merkittävästi.

Esimerkkinä innokkuudesta oli Vehmassalmen pihalla sattunut tapaus. Grillattu broileri oli tullut Suomeen ja Kariniemen broilerit olivat suosittua iltapalaa lihapiirakoiden ja makkaroiden lisäksi. Myös poliiseille tuli nälkä pitkän illan kuluessa. Kyseinen ylikonstaapeli oli juuri aloittanut broilerinsa syönnin kun hänen edestään hoiperteli nuorimies aikamoisessa kännissä. Poliisi käski hänen pysähtyä, mutta poika lähtikin juoksemaan pakoon ja poliisi perään. Näky oli koominen kun portista juoksi ulos hoiperteleva poika perässään poliisi broilerinpuolikas poikittain suussa.

 

Todettakoon muuten, että kuuluisa Kustavin pirtujuttu sai alkunsa Vehmassalmelta, kun kyseinen ylikonstaapeli löysi pirtupullon kustavilaisen pojan taskusta ja vyyhti alkoi sitä kautta purkautua. Joskus harvoin myös nimismies kävi paikalla.

Kerran sattui, että myös nimismiehen eteen osui vähän maistanut nuorimies, joka ei piitannut nimismiehen tuimasta katseesta. Lopulta nimismies sanoi: "Tiedättekö, että minä olen Vehmaan piirin nimismies?" Poika katsahti nimismiehen suuntaan ja sanoi: "Tiedättekö te, että minä olen Turun ja Porin läänin maaherra". Silloin poikaa vietiin putkaan.

 

Ilmailuhallitus ohitti nimismiehen

 

Samaisena juhannuksena  yhdeksi Vehmassalmen mainosvaltiksi otettiin laskuvarjojääkärien hyppääminen tanssiyleisön joukkoon.

Vehmaan piirin nimismies Eero Einiö kuitenkin kielsi hyppäämisen.

- Me soitimme Onni Högmanderin kanssa. ilmailuhallitukseen, jolloin selvisi, ettei nimismies voi kieltää hyppäämistä.

Utista jo lähteneille koneille saatiin kuitenkin viestitettyä, että hyppy tehtäisiinkin juhla-alueen ulkopuolelle pellolle tai veteen.

- Kun juontajana ollut Aarre Elo sitten kertoi laskuvarjohypyn tapahtuvan kohta, nimismies ryntäsi vihaisena toimistoon, hänet saatiin kuitenkin rauhoittumaan, kun kerrottiin ilmailuhallituksen viesti.

Nimismiehen kanssa oli kuitenkin vaikeuksia mm. tanssien kestosta. kun muualla tanssit saivat yleensä jatkua puoli yhteen, Vehmassalmella lupa saatiin aluksi vain puoli kahteentoista, jotka nykyisin tuntuvat kovin varhaisilta.

 

Tansseilla varoja urheilutoimintaan

 

Vehmassalmen tarkoituksena oli tuottaa varoja seurojen urheilutoimintaa varten. Toteutuiko tämä tarkoitus? Oliko Vehmassalmen tanssitoiminta myös hyvä bisnes? Elettiin 60-luvun puoliväliä ja rahan arvo oli tietysti silloin aivan toinen kuin nykyään. Pääsylipun hinta oli normaalina lauantaina 3 markkaa ja jatkoajalla 3,50 tai 4 markkaa. Tyypillinen lauantai-illan yleisömäärä oli 1200-1400 henkeä, joten tuloja kertyi n. 4.500 markkaa. Siitä meni kuitenkin 25%:n huvivero. Lisätuloja saatiin myös ravintolaoikeuksista.

Tunnetun solistin ja orkesterin hinta oli 1.000 - 1.500 markkaa. Lisäksi tulivat huvilupa, lehti-ilmoitukset ja muut pienemmät kulut. Onnistuneen lauantai-illan tulokseksi muodostui n. 1.500 markkaa. Nykyrahassa se olisi n. 25.000 markkaa eli 4.200 euroa.

Alkuvuosien tuloksista minulla ei ole tietoa, mutta muistan, että kesän -66 tulos oli n. 22.000 markka (nykyrahassa n. 350.000 mk) ja kesän -67 tulos n. 35.000 markkaa (nykyrahassa n. 520.000 mk). Alkuvaiheessa otetuista riskeistä huolimatta toiminta oli parhaina vuosina hyvinkin kannattavaa. Valitettavasti lavatanssien suosio ja myöskin tulot alkoivat seuraavina vuosina vähitellen hiipua

.

Takaisin muistojen Vehmassalmelle la 26.7.2003

 

Olen edellä kertonut muutamia yksityiskohtia taustoista ja järjestelyistä, jotka silloin eivät paljoakaan näkyneet, mutta jotka tarvittiin Vehmassalmen suosion ja tunnelman luomiseen ja niiden henkilökohtaisten muistojen syntymiseen. Heinäkuun lopulla lauantaina 26.7.2003 kello 19 alkaen meillä on mahdollisuus ikään kuin elokuvissa, palautua hetkeksi 40 vuoden taakse niihin tunnelmiin, jotka silloin koimme. On hienoa, että löytyy aktiivisia henkilöitä järjestämään meille tämän mahdollisuuden. Kiitos siitä heille jo etukäteen.

Tilaisuuteen tulee myös Vehmassalmi-näyttely. Nähdään!

 

Kauko Lehtonen

Vehmassalmen toiminnanjohtajan puolikas
kesiltä 1966-67

Tällaisilla lipuilla ”napakymppiä” pelattiin

Kuvat ovat Liisa Jaöava-Peltosen

päiväkirjasta

TS kuva vuodelta 1967